Tänään puhuttiin (psykiatrisen) sairaanhoitajan kanssa viiltelystä ja nähtyään jäljen, hän sanoi huolestuneensa. Että tässä menee isomman huolestumisen raja. Olisi hän pyytänyt lääkäriäkin katsomaan, mutta lääkäri oli jo lähtenyt.
Kerroin hoitajalle että hyvää kuuluu ja oikeasti tarkoitin sitä, mutta keskustelujen jälkeen hän oli sitä mieltä ettei voi kovin hyvää kuulua. Mulla on kuulemma sairauden tunnottomuutta. Itse puhuisin enemminkin tunteiden puuttumisesta. Jos ei tunne mitään, ei kai sitä itseään sairaaksi ajattele. Sairauden tunnottomuus kuulostaa niin pahalle, eihän mulla sellasta ole?
Eihän osastolle laiteta viiltelyn takia, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti