I hate myself

Voi ei jännittää kamalasti, maanantaina osastolle. Mitä jos en tule toimeen muiden kanssa siellä? Jos joudun olemaan yksin? Ovatko hoitajat ilkeitä? Joudunko syömään liian paljon?  Menenkö turhaan sinne, onko lääkkeitten vaihto turhaa?

Rauhoitu nyt hemmetti, toi panikoiminen ei auta yhtään. Panikoi vasta siellä jos on niin kamalaa.

Välillä mietin, että miksi mulla on masennus ym. Miksi jo ala-asteella laihdutin, miksi olen aina laihana onnellinen? Mullahan on hyvä perhe: äiti, iskä, läheiset sisko ja veli. Kaikkihan on ihan hyvin, ei ole mitään syytä olla masentunut.

Silti mietin että äitin ja iskän takia mulla olisi huono itsetunto. Lopeta! Ei noin saa ajatella, vika on minussa, niinhän vanhemmatkin on sanonu. Hajoan, ahdistaa niin pirusti. Sitä paitsi kaikki vaikeudet on mulle ihan oikein ja olen ne ansainnut,  koska olen ollut lapsena todella ilkeä pikkusiskolleni. Älä kieri siellä itsesäälissä, vaan hyväksy että ansaitset kaiken pahan.