
perjantai 29. marraskuuta 2013
Viiltely

perjantai 22. marraskuuta 2013
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Niin katoavaa on voimat ihmisen
Mut heitettiin pihalle osastolta. Viiltelyn takia. No olis uloskirjaus ollut kuitenkin jo ylihuomenna, perjantaina. Itkua itkua itkua, kai helpotuksesta kun en joutunut suljetulle, ja surusta kun jouduin lähtemään. Taas jouduin luopumaan ihmisestä joka tuntui tärkeälle. En tiedä mikä siinä osastonlääkärissä on, mutta olisin halunnut tietää hänestä enemmän. En kestä, miksi kaikista joutuu luopumaan, miksi kukaan ei pysy.
tiistai 19. marraskuuta 2013
maanantai 18. marraskuuta 2013
lauantai 16. marraskuuta 2013
tiistai 12. marraskuuta 2013
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Läski
Just oli paino pari kiloa laskenu, ja kaiken pilasi toimintaterapeutin kanssa leipominen. Vitun ääliö olisit heittäny vaikka roskiin ne ylimääräset. Mutta ei, tietenkin menin possuileen loppu kakun. Ottihan se terapeutti hurjat 2 palaa siitä. Ja tänään jatkoin syöminkejä vaikka tiedän kuinka kova ahdistus siitä tulee. Hemmetin idiootti.
Olen aivan liian kaukana tästä.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Ahdistus valtaa mielen
How can I feel this way
How can I live this way
I don't belong to this world
I belong to nowhere
I don't miss my old life
I miss nothing but my friend
Right now I wanna die
Right now I wanna go
Still I'm here
Waiting for better days
Viiltelin. Älkää kukaan huomatko, kiltit.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Stop bullying, help people
Miten musta on tullut näin laiska kirjottelija.. en saa mitään aikaiseksi. Ehkä ahdistus vie keskittymiskyvyn, oon touhuillut kaikennäköistä koska en halua pysähtyä tuntemaan. Tuntemaan ahdistusta ja pahaa oloa, henkistä pahoinvointia. Oon tosi väsynyt, en jaksaisi enää, mutta viiltely on kiellettyä tän sairaalajakson ajan. Ne on siellä taitavia uhkaileen, joten yritän.
Haluan nähdä kuinka verta valuu, haluan tuntea kuinka käsi on niin kipeä ettei sitä pysty nostamaan. Haluan saada lisää haavoja joista jää arpia.
Näen joistakin ihmisistä jos heillä ei ole kaikki hyvin. Mietin, näetkö sinäkin? Tuntuu että pahaa oloa on joka puolella, joten en enää luota itseeni. Ja näen ainoastaan jos jollakin on jo tosi paha olla. Huomasin esim. että kahdella kaverillani on masennus, että osaston lääkäriä on kiusattu (/kiusataan edelleen?), että yksi tyttö jota kiusattiin on vammainen. Nyt oon miettinyt tota osaston lääkäriä aika paljon. Jos häntä ei enää kiusata, niin ainakaan hän ei ole päässyt siitä yli, hän on rakentanut kuoren ympärilleen. Ilmeisesti kiusaaminen on ollut vakavaa, ja nyt haluaisin tietää kuinka hän on selvinnyt kaikesta. Kysyn seuraavalla kerralla kun näemme.
Miksi kiusaamista ylipäänsä on? Mikä saa ihmiset satuttamaan toisiaan? Miksi oma paha olo täytyy purkaa muihin? Ja miten sen saa loppumaan? Yritä olla kiusatulle ystävällinen, juttele hänelle, pikkuhiljaa muutkin alkavat tehdä samaa. Itse ainakin pelkään että ihmiset takertuvat minuun, olen aina pelännyt sitä. Sen lisäksi olen kamalan ujo ja arka, en yleensä uskalla mennä juttelemaan muille. Silti haluan auttaa kiusattuja/yksinäisiä, haluan että he saavat ystäviä ja viihtyisivät koulussa. Toivon, että jokainen menisi puhumaan yksinäisille ihmisille, ei se sen kummempaa tarvitse olla.