perjantai 29. marraskuuta 2013

Viiltely

 
 

 
 
 
Olen miettinyt viiltelyä aika paljon viime aikoina. Osastolla hoitajat ja lääkäri laittoivat miettimään miksi sitä ei saa tehdä, miksi siitä on haittaa. Yksi hoitaja vain hoki että se ei ole normaalia. Okei, mitä sitten? Yksi sanoi että se ei auta paranemisessa, kun pitäisi löytää muita keinoja ahdistuksen hallintaan. Yksi taas sanoi, että ahdistusta pitää jäädä tuntemaan, sitä ei saa vain työntää pois. Pitää miettiä mistä se johtuu. No tiedän kyllä mistä se useimmiten johtuu, mutta ei se auta sitä kestämään. Joku puhui joskus, että se vahingoittaa verisuonia ja hermoja.
 
Lisäksi he sanoivat että missään ei tule rajaa vastaan, aina pitää tehdä syvempiä jälkiä, jotta saa saman vaikutuksen. Oon huomannut sen. Joka kerta menee syvemmälle, joka kerta haluaa saada aikaan pahempia jälkiä.
 
Mutta en halua luopua viiltelystä, olkoon kuinka epänormaalia ja vahingollista tahansa. Viiltely lohduttaa, jäljet tuntuvat rakkaille, en edes halua niiden katoavan. En ole milloinkaan katunut sitä. Se katkaisee ahdistuksen hetkeksi, ihan sama vaikka vain muutamaksi minuutiksi, se helpottaa. Siinä tulee tunne että saa jotain aikaiseksi, hallitsee jonkun asian, vähän niin kuin laihdutuksessakin.
 
Toivottavasti kukaan ei nyt rupea viiltelemään tämän takia, eikä muutenkaan ikinä. Pysykää vahvoina pienet.
 


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Niin katoavaa on voimat ihmisen

Mut heitettiin pihalle osastolta. Viiltelyn takia. No olis uloskirjaus ollut kuitenkin jo ylihuomenna, perjantaina. Itkua itkua itkua, kai helpotuksesta kun en joutunut suljetulle, ja surusta kun jouduin lähtemään. Taas jouduin luopumaan ihmisestä joka tuntui tärkeälle. En tiedä mikä siinä osastonlääkärissä on, mutta olisin halunnut tietää hänestä enemmän. En kestä, miksi kaikista joutuu luopumaan, miksi kukaan ei pysy.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Empty hole, dark soul

Taas ollut vähän enemmän masennusta ilmassa. Anteeks en ole jaksanut kirjottaa, laitan vaan kuvia.

tiistai 12. marraskuuta 2013

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Läski

Just oli paino pari kiloa laskenu, ja kaiken pilasi toimintaterapeutin kanssa leipominen. Vitun ääliö olisit heittäny vaikka roskiin ne ylimääräset. Mutta ei, tietenkin menin possuileen loppu kakun. Ottihan se terapeutti hurjat 2 palaa siitä. Ja tänään jatkoin syöminkejä vaikka tiedän kuinka kova ahdistus siitä tulee. Hemmetin idiootti.

Olen aivan liian kaukana tästä.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ahdistus valtaa mielen

How can I feel this way
How can I live this way
I don't belong to this world
I belong to nowhere
I don't miss my old life
I miss nothing but my friend
Right now I wanna die
Right now I wanna go
Still I'm here
Waiting for better days

Viiltelin. Älkää kukaan huomatko, kiltit.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Stop bullying, help people

Miten musta on tullut näin laiska kirjottelija.. en saa mitään aikaiseksi. Ehkä ahdistus vie keskittymiskyvyn, oon touhuillut kaikennäköistä koska en halua pysähtyä tuntemaan. Tuntemaan ahdistusta ja pahaa oloa, henkistä pahoinvointia. Oon tosi väsynyt, en jaksaisi enää, mutta viiltely on kiellettyä tän sairaalajakson ajan. Ne on siellä taitavia uhkaileen, joten yritän.

Haluan nähdä kuinka verta valuu, haluan tuntea kuinka käsi on niin kipeä ettei sitä pysty nostamaan. Haluan saada lisää haavoja joista jää arpia.

Näen joistakin ihmisistä jos heillä ei ole kaikki hyvin. Mietin, näetkö sinäkin? Tuntuu että pahaa oloa on joka puolella, joten en enää luota itseeni. Ja näen ainoastaan jos jollakin on jo tosi paha olla. Huomasin esim. että kahdella kaverillani on masennus, että osaston lääkäriä on kiusattu (/kiusataan edelleen?), että yksi tyttö jota kiusattiin on vammainen. Nyt oon miettinyt tota osaston lääkäriä aika paljon. Jos häntä ei enää kiusata, niin ainakaan hän ei ole päässyt siitä yli, hän on rakentanut kuoren ympärilleen. Ilmeisesti kiusaaminen on ollut vakavaa, ja nyt haluaisin tietää kuinka hän on selvinnyt kaikesta. Kysyn seuraavalla kerralla kun näemme.

Miksi kiusaamista ylipäänsä on? Mikä saa ihmiset satuttamaan toisiaan? Miksi oma paha olo täytyy purkaa muihin? Ja miten sen saa loppumaan? Yritä olla kiusatulle ystävällinen, juttele hänelle, pikkuhiljaa muutkin alkavat tehdä samaa. Itse ainakin pelkään että ihmiset takertuvat minuun, olen aina pelännyt sitä. Sen lisäksi olen kamalan ujo ja arka, en yleensä uskalla mennä juttelemaan muille. Silti haluan auttaa kiusattuja/yksinäisiä, haluan että he saavat ystäviä ja viihtyisivät koulussa. Toivon, että jokainen menisi puhumaan yksinäisille ihmisille, ei se sen kummempaa tarvitse olla.