Miten musta on tullut näin laiska kirjottelija.. en saa mitään aikaiseksi. Ehkä ahdistus vie keskittymiskyvyn, oon touhuillut kaikennäköistä koska en halua pysähtyä tuntemaan. Tuntemaan ahdistusta ja pahaa oloa, henkistä pahoinvointia. Oon tosi väsynyt, en jaksaisi enää, mutta viiltely on kiellettyä tän sairaalajakson ajan. Ne on siellä taitavia uhkaileen, joten yritän.
Haluan nähdä kuinka verta valuu, haluan tuntea kuinka käsi on niin kipeä ettei sitä pysty nostamaan. Haluan saada lisää haavoja joista jää arpia.
Näen joistakin ihmisistä jos heillä ei ole kaikki hyvin. Mietin, näetkö sinäkin? Tuntuu että pahaa oloa on joka puolella, joten en enää luota itseeni. Ja näen ainoastaan jos jollakin on jo tosi paha olla. Huomasin esim. että kahdella kaverillani on masennus, että osaston lääkäriä on kiusattu (/kiusataan edelleen?), että yksi tyttö jota kiusattiin on vammainen. Nyt oon miettinyt tota osaston lääkäriä aika paljon. Jos häntä ei enää kiusata, niin ainakaan hän ei ole päässyt siitä yli, hän on rakentanut kuoren ympärilleen. Ilmeisesti kiusaaminen on ollut vakavaa, ja nyt haluaisin tietää kuinka hän on selvinnyt kaikesta. Kysyn seuraavalla kerralla kun näemme.
Miksi kiusaamista ylipäänsä on? Mikä saa ihmiset satuttamaan toisiaan? Miksi oma paha olo täytyy purkaa muihin? Ja miten sen saa loppumaan? Yritä olla kiusatulle ystävällinen, juttele hänelle, pikkuhiljaa muutkin alkavat tehdä samaa. Itse ainakin pelkään että ihmiset takertuvat minuun, olen aina pelännyt sitä. Sen lisäksi olen kamalan ujo ja arka, en yleensä uskalla mennä juttelemaan muille. Silti haluan auttaa kiusattuja/yksinäisiä, haluan että he saavat ystäviä ja viihtyisivät koulussa. Toivon, että jokainen menisi puhumaan yksinäisille ihmisille, ei se sen kummempaa tarvitse olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti