Tästä joulusta tulee taas samanlainen kun pari vuotta sitten. Haluan herätä tästä horroksesta, olla oikeasti olemassa. Ruumis kulkee täällä, mutta sielu on jossain avaruudessa.
Viime syksynä olin elossa. Silloin laihdutin. Huomasin pieniä asioita maailmassa mm. aurinkoisen päivän, kauniin maiseman, leivosten tuoksun, joulun tunnelman. Nyt en näe aurinkoa, lunta, maisemia, en haista mitään, joulutunnelma on kadoksissa. Joku sanoo välillä: "ompas hyvä tuoksu, tulee vesi kielelle" "ihana aurinkoinen päivä, loistava lenkkisää". Aijaa katos vaan aurinko paistaa.
Näen niin monta hyvää asiaa laihduttamisessa, mutta miksi en kykene toimimaan. Kova järkytys. Se puuttuu, se varmaan herättää mut täältä ikiunesta ja saa tekemään asioita. Tai olenhan minä vähän laihtunut kun päästin anoreksian puhumaan, mutta silti sorrun välillä (joka viikonloppu) syöpöttelemään. Ja paino junnaa samassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti