Pysähdyin pohtimaan, tajusin että masennus on tuloillaan

Oon tosi väsynyt. Luulen etten kestä paljoa enempää muiden huolia. Kaikilla tuntuu menevän huonosti, jopa kavereillani. Yhdelle tuntuu kuuluvan hyvää, mutta en merkitse hänelle enää mitään. Haluaa kai päästä eroon masentuneista ihmisistä.

Juuri eilen kehuin sairaanhoitajalle, kuinka musta ei tunnu yhtään masentuneelle. Ja nyt kierin taas täällä synkkyydessä. Oon huomannut jo parin viikon ajan että madennusjakso on tuloillaan, mutta ei kai sitä kuitenkaan uskonut tulevan.

Asiasta toiseen. Kun "lopetin" laihduttamisen, huomasin kuinka paljon ajattelen ruokaa ja laihduttamista, kuinka automaattisia ne ajatukset ovat. Kun käy kaupassa tai laittaa ruokaa, miettii ja katsoo aina missä on vähiten kaloreita. Asetan itselleni tavoitteita ja rajoja, kuten joka arkipäivä täytyy kävellä vähintään kouluun tai takaisin. Lasken kuinka paljon kaloreita mikäkin liikunta kuluttaa. Suunnittelen etukäteen mitä aion syödä ja kuinka paljon, harvoin ne toteutuvat mutta täytyyhän ne suunnitella.
 

Nyt yritän vain nauttia liikunnasta, ja urheilla koska siitä tulee uskomaton fiilis. Yritän olla myös ruuan suhteen armollisempi, välillä saa syödä herkkuja. Yritän muistaa terveelliset elämäntavat, mutta sallia myös pieniä levähdystaukoja, jolloin ei tarvitse miettiä liikaa tekemisiä.
 

Ja kaiken tämän takana on ajatus laihtumisesta. Kun ottaa rennommin, ei tule ahmimisia ja syömiset mahdollisesti vähenevät pikkuhiljaa. Ja paino putoaa :)





 

Tavoittelenko mahdotonta
vartaloa kevyttä
ja oloa vaivatonta.
Pääsenkö perille milloinkaan
alle 50 kiloa
elämään unelmaa.
Hei anoreksia
ei ole hyvä diili tämä
minun piti laihtua.
On ahdistusta jatkuvaa
laihtumista, lihomista
oloa turpeaa.
Haluan sopimuksen purkaa
tehdä uuden
alusta aloittaa.
Mutta liian myöhäistä
et sitä salli
et niin vain sivuun väistä.
Hankalaa ja vaikeaa
enää on
suuntaa muuttaa.
Vangiksi jäin valheiden
ja tuskan
kuinka löydän ovet uloskäyntiteiden?