Olin joskus laiha ja aion olla laiha ennen koulun alkua. Listaan nyt, miksi haluan mielummin kärsiä anoreksiasta kuin tästä jatkuvasta ahmimisesta ja lihomisesta.
Ensinnäkin en hyväksy itseäni tällaisena.
Välttelen peilejä ja hoen itselleni jatkuvasti,
että tämä en oikeasti ole minä, tämä on joku muu.
Ruoka ei tee minua onnelliseksi, vaikka niin
uskottelenkin itselleni.
Taikinamössöt eivät poista pahaa oloa,
vaikka kuinka niin toivoisin.
Ilman ruokaa olen vapaa.
Vapaa lähtemään kotoa jonnekin.
Minun ei tarvitse istua keittiössä syömässä
ja toivoa että huomenna pääsen lähtemään ulos.
Ruoka hallitsee aivan liikaa elämääni nyt.
En halua lähteä minnekään, koska
muuten en voisi syödä.
En halua lähteä minnekään, koska
olen liian lihava.
Häpeän itseäni, mutta haluan silti syödä.
Ei haittaa vaikka anoreksia kieltäisi
kaikki herkut.
Kukaan ihminen ei tarvitse niitä,
liika rasva ja sokeri aiheuttavat
terveudellisiä ongelmia
mm. diabetes ja sisäelinten rasvoittuminen.
Jos menen liian pitkälle, muut ottavat kopin
ja vievät hoitoon.
Mutta en saa luovuttaa sielläkään.
Kaiken kaikkiaan olin paljon onnellisempi
laihana.
Jokin pieni ääni sisälläni kertoo, että
en ole laihana onnellinen, koska
en voi syödä taikinoita.
Minun pitää vain tajuta sen valehtelevan
ja työntää se pois.
En tule sen tyytyväisemmäksi,
vaikka söisin pelkästään sitä.
Usko jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti