Ikinä enää

Henkinen kipu tappaa
Se mieltä kiduttaa
Jatkuu vaan
Ei lopu milloinkaan
Lievittyä se voi
Mutta alitajunnassa soi
Rauhaan ei jätä
Aina seuraa pyytämättä

Koita se unohtaa
Työntää tuonelaan
Mieleen silti palaa
Ei irti päästä koskaan
Vain hulluutta seuraa
Jos sen kieltää kokonaan
Vaan pitää hyväksyä
Eihän täällä kauaa pysytä