Tekopyhä

Aamu 59.6 (vai oliko se 58.6?)
Illalla 59.2 kg

Pysyttelen nyt varmaan hetken näissä lukemissa ettei missään vaiheessa tule ahmimista.

Oon miettinyt kuinka tekopyhä oikeestaan olen. Sanon aina muille sun täytyy syödä, et saa laihduttaa, et saa vahingoittaa itseäsi mitenkään, päihität masennuksen/syömishäiriön/ahdistuksen, oot arvokas juuri sellaisena kun oot. Ja tarkotan myös noita. Mutta jotenkin ne ei kosketa mua, oon sääntöön poikkeus. Herää jos ajattelet muista noin, miten et itse kuulu samaan joukkoon. Koska oon viallinen, outo, en tule ihmisten kanssa toimeen, jostain syystä ihmiset rupee vältteleen ja vihaamaan. Mun ei edes pitänyt syntyä, "olen luojan vahinko, virhe peruuttamaton" itseäni lainaten. Ehkä sovin joukkoon kun olen laiha?

Mä en kuulu tähän maailmaan enkä tuu koskaan kuulumaan.