Vaiettu salaisuus

I will tell you a secret
it's not nice or happy
but first
I warn you
you don't wanna hear it
so close your eyes
cover your ears
make yourself comfortable

 

I'm not okay
it might seems to you
that I am happy
but the truth is this
I'm falling deeper and deeper
there isn't light
I shouldn't be here
I should die

 

There is someone
someone too important
I can't tell anything
it would break our friendship
I care too much
too fucking much
but anyway, I'll tell
Before I commit a suicide

 

 

Veggies & Fruits

 

Eikös näytä hyvälle? Näitä kannattaa syödä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja ruuallahan ei saa leikkiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lopuksi vielä, mistä näitä tulee.






























 



Nuorten aikuisten ryhmä

Alotin siis käymään ryhmässä, joka on tarkotettu sosiaalisten tilanteiden jännittäjille. Jos sieltä saisin varmuutta niihin, ja se on todella helpottavaa kun muillakin on samanlaisia ongelmia. Siellä siis harjotellaan sosiaalista kanssakäymistä esim. pelien ja erilaisten harjotusten kautta.

Eka kerta oli tosi jännitävä, tietysti. Mutta pystyin aika hyvin puhumaan (lue: vastaamaan kysymyksiin) eikä sydän hakannut tuhatta ja sataa. Vähän jalat tärisi ja tuli pieniä lihasnykäyksiä, mutta ei niitäkään pahemmin. Jos sama olisi ollut muussa ympäristössä, olisin ollut ihan paniikissa.

Pinhead, moron, jerk, twerp

Tuntuu, että mussa on kaksi eri ihmistä (vähintäänkin). On se joka innoissaan kommentoi muiden blogeja ja seurustelee muiden kanssa, puhuu kovaa ja on menossa joka paikkaan ja luulee olevansa mukava tyyppi. Se, joka ei uskalla kommentoida koska muut ihmiset pitää sitä ääliönä ja vajaana, ja joka vetäytyy ihmissuhteista. Ja vielä on se empaattinen, joka suhtautuu muihin suojelevasti, luulen sen johtuvan siitä että muut eivät silloin satuttaisi. Haluan kyllä muutenkin auttaa ihmisiä, mutta tuo on sellainen erilainen, en osaa selittää. Ja joskus on jotain noiden väliltä (olisiko se oikea minä?).

Tällä hetkellä on noista se kakkos vaihtoehto. Kaikki mun kirjotukset tuntuu typeriltä, ja haluaisin kadota täältä muita ärsyttämästä. Mutta täytyy vaan miettiä, että itseäni varten kirjoitan ja ei muiden tarvitse näitä lukea.

*always

 

 

 

 

 

Joku saattaa nyt toivoa näin.



miten edes kehtaan julkaista tämän



Voihan masennus

Tänään oli hoitokokous. Lääkitys vaihdetaan ja joudun sen ajaksi hullujen huoneelle. Oisin halunnut olla kotona,  mutta vanhemmat ei anna. Lääkäri sanoi että mulla olisi vaikea-asteinen masennus. Mulla? Mähän voin ihan hyvin, tai ei ainakaan mitään vaikeeta ole.
Ja tästä kaikesta seurasi: ironista kyllä, masennus. Välillä on niin kylmä ja väsyttää vaan, mutta ei mulla silti voi olla. Ei ole mahdollista,  mähän oon se luuseri joka ei edes sairastu kunnolla.

Pictures

Kauniit kuvat

Thin

Runosuoni ei pulppua, mutta kuvia tulee tällä kertaa.

Älä katso, jos haluat parantua!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähes täydellinen <3

 

 

 

 

 

 

 



This is how I do it

Mun pitää nyt lopettaa tekosyiden keksiminen ja syödä vähemmän ja liikkua enemmän.

 

 

- syödä 500 kcal

- liikkua väh. 1h 20min

 

joka helvetin päivä!


Mieti, että olisit jo laiha, mieti mitä kaikkea hyvää siitä tulee. Mä pystyn siihen ja mieli antaa myös mun laihtua. Ei enää tuntikausia ruokapöydässä istumista, vaan voin ja jaksan tehdä paljon asioita. Jaksan auttaa äitiä kotitöissä, harrastan liikuntaa joka päivä ja mieliala pysyy parempana. Kaikki vaatekaapissa olevat farkut mahtuu jalkaan ja on löysiä päällä. Mitä tahansa puen, kaikki näyttää kivalta. Vatsa ja jenkkakahvat ei pursota housuista, kylkiluiden päällä ei ole ylimääräistä. Tunnen kaikki luut ympärilläni.
Oi haluan jo olla laiha <33

Siihen on vain yksi ratkaisu:


Just fucking do it.

 

 

 

Juokse vaan, mutta pakoon et pääse kuitenkaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ahdistus on valtava. En halua nähdä erästä ihmistä, en edes ajatella. Peruin tapaamisen, vaikka viimeksi ollaan nähty kesän alussa. Ei ei ei en halua nähdä. Koska tiedän että hän tykkää musta, mutta en ole yhtään kiinnostunut. Välillä juoksen unissakin pakoon noita liian innokkaita tahmakäpälöitä. Niitä on siis toinenkin, ala-asteelta. Hän kyllä luovutti yläasteeseen mennessä, mutta näen vieläkin joskus painajaisia.

Tuo nykyinen on sanonut, että on ok olla kaveri, koska paljon hänellä ei niitä ole. mutta silti...

Mikä mun ongelma on? ahdistaa vaan niin. en halua nähdä, koskaan.

 

 



Skinny again

Mä lupaan, vannon, että musta tulee laiha.

Elämä

Olin pyöräilemässä 2,5 tuntia, kävin isommassa ruokakaupassa ja vielä illalla perheen kanssa ruokaostoksilla. Kävely olisi enää jäljellä ja sinne ehtii vielä mainiosti. Mutta... syömiset on pahasti menneet pieleen. Syön ja syön enkä osaa lopettaa. Mikä auttaisi? Pitää vaan päättää että nyt lopetan -ja tehdä myös niin. Mennä vaikka kävelylle tai mitä tahansa muuta, pakotan itseni ulos.

Taas on tällanen vaihe etten hymyile ollenkaan. Ei ole mitään syytä, en jaksa vetää suupieliä väkisin ylöspäin. Nauran, mutta nauru on iloton. Olen hyvin tietoinen kuinka turha olen, kuinka olisi kaikille parempi kun olen kuollut. Muiden olisi helpompi olla, kun ei tarvitsisi esittää välittävää ja kiinnostunutta. Olen aina ollut ulkopuolinen, kotona ja päiväkodissa/koulussa. Lukiossa tuntui että olen tärkeä edes yhdelle, mutta ei enää. Hän hehkuttaa kuinka menee parhaassa seurassa, johon en tietenkään kuulu. Hän ei halua nähdä kuin koulussa.

Miksi en saa kuolla? Miksi väkisin yritetään pitää elossa? Ei se oikeasti haittaisi ketään. Mikä elämässä ylipäänsä on niin hienoa, että halutaan elää?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taidankin mennä nukkumaan enkä lenkille, anteeksi.