Ahdistus on valtava. En halua nähdä erästä ihmistä, en edes ajatella. Peruin tapaamisen, vaikka viimeksi ollaan nähty kesän alussa. Ei ei ei en halua nähdä. Koska tiedän että hän tykkää musta, mutta en ole yhtään kiinnostunut. Välillä juoksen unissakin pakoon noita liian innokkaita tahmakäpälöitä. Niitä on siis toinenkin, ala-asteelta. Hän kyllä luovutti yläasteeseen mennessä, mutta näen vieläkin joskus painajaisia.
Tuo nykyinen on sanonut, että on ok olla kaveri, koska paljon hänellä ei niitä ole. mutta silti...
Mikä mun ongelma on? ahdistaa vaan niin. en halua nähdä, koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti