Kuljen pitkin kujia
pimeitä ja kapeita
siellä tottunut olemaan
valo on pelottavaa
turvaudun tuttuun satuttavaan
kun en uskalla muutakaan
pimeyteen kätkeydyn
ihmisiltä piiloudun
mutta vaara vaaniikin varjoissa
en osaa lähteä ajoissa
En osaa enää kirjottaa tänne miltä oikeasti tuntuu. Tästä blogista on tullut kauheen persoonaton. En osaa edes käsitellä tätä asiaa enempää. Ehkä mun on nyt vaikea käsitellä ja ymmärtää tunteita ja varsinkin tuntea. Välillä oon ihan innoissaan, enkä tiedä minkä takia, välillä oon ahdistunut ja sitten tämä perus etten oikeastaan tunne mitään. Olen miettinyt kaksisuuntaisen mahdollisuutta, mutta ei se ole tällainen!
Anteeksi synkät kuvat. Ne tuntuu herättävän
jotain tunteita. En vain tiedä mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti