Kaivaa omaa hautaansa
sen etukäteen tietää
huomenna katsoo kuolemaansa
vain yö tarvii sietää
hukannut on elämänsä
kauan sitten
jälkeen syntymänsä
ei elossa ollut kuin hetken
kunnes pimeys vei kaiken
Kuu loistaa taivaalla
se valaisee kaivajan
ainut valo hautausmaalla
tekee tumman varjon
kaivaa yhä syvempää
kuoppaansa pimeää
lopulta ei ylös pääse
auttaako häntä kukaan
Aamun viimein sarastaessa
kaivajan viimeinen henkäys
silmät sulkee hymyillen
sormen pieni nykäys
niinkuin sanoi ennustus
hän kuoli omaan hautaansa
kuten oli tarkoitus
rauha hänen sielulleen
vihdoinkin helpotus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti