On kyllä niin paska ja ahdistunut olo taas. En jaksa elää täällä kaikkien vaatimusten keskellä, mutta on pakko jaksaa. Silitä pyykkejä, tee ruokaa, tule kasvihuoneelle auttaan, laita pyykit narulle, siivoa huonees tee sitä ja tee tätä, autikoulu, punnitukset, psykiatrisella sairaanhoitajalla käynnit. "Sä vaan makoilet kotona." Olen kerran jopa vakavasti harkinnut, että lähtisin karkuun. ja pelästyin vähän ajatuksiani.
Kun on oikein huono olo, matkustan mieleni syvyyksiin, sinne missä kaikki on hyvin. Ei tarvitse elää sitä kipeää hetkeä, on kuin sitä ei oikeassa todellisuudessa tapahtuisikaan. ei ihme, jos uni ja valve sekoittuvat joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti