Haluan tehdä kunnon jäljet, haluan että veri valuu, haluan että sattuu niin paljon että silmät vuotavat. Ja ennen kaikkea haluan olla hento pieni keiju, joka tuntuu särkyvän, jos sitä kohtelee kovasti.
.gif)
En jaksa esittää iloista ja hymyilevää ja "kaikki on hyvin"-tyyppiä. Miksi en voisi olla oma itseni, miksi pitää esittää jotain muuta? Koska en halua, että muille tulee huono olo takiani. Ehkä juuri sen vuoksi olen niin eristäytynyt muusta maailmasta.
Olen joutunut pakottamaan itseni hymyilemään. Kun olin laiha, hymy tuli kuin itsestään. Olin oikeasti onnellinen. Masennun sitä enemmän, mitä lihavammaksi tulen, koska en tunne olevani enää minä. Enkä pysty kontrolloimaan edes syömisiäni.
Muista tämä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti