WTF

Pääsin vasta nyt käymään puntarissa. Se ei kyllä mieltä kohentanut, kun tää paasto alko niin hienosti, että söin karkkia n. 1000(!) kcal edestä karkkia. 58,8 kg. Voi vittu. Huomenna on onneksi helpompi pitää kiinni tästä, kun mennään sinne mummolaan. Mitenköhän ensi viikon kanssa käy, kun ei ole mitään ohjelmaa viemässä ajatuksia pois ruuasta.

Keskustelu itseni kanssa ennen nameja (ja kävin sitä monta tuntia)

- Haluan ahmia kaikkea rasvasta, sokerista ja melkein mitä tahansa hyvää
- Ei se käy mä oon nyt paastolla
- Mutta mä haluun! Kyllähän mä voin vähän herkutella, jos käyn vaikka pyöräilemässä tänään
- No sen haluaisin nähdä että lähet pyöräileen. Ensin sinne ja katotaan sitte niitä herkkuja
- Jaetaanko karkit?
- Jaetaanko jo karkit?
- Voitaisko nyt jakaa ne?
- Menen nyt äitin ja siskon kanssa ostoksille, siinä sopivasti jonkin aikaa
- Eiku mitä jos jäisinkin kotiin syömään?
Kaupoissa:
- Mennäänkö hampurilaiselle? Voisitko ostaa tommosen proteiinipatukan mulle? Haluan jotain hyvää!
- Ei syöminen tee minua iloseksi ja onnelliseksi. se tarjoaa vain väliaikaista helpotusta, mutta sen jälkeen on luultavasti vielä pahempi olo.
Sisko kertoo jostain kirjasta, jossa on terveellisiä herkkuja. Pitää kattoo joskus mitä siellä on.
Kotona n. klo 15:
Jaetaan karkit meille ja syön lähes koko oman osuuteni. Vitun läski ääliö.


Kirjoitin aamulla käteeni tee. Se tarkoitta kolmea asiaa:
1. se juoma, että muistan juoda teetä kun on nälkä
2. tehdä-verbin käskymuoto, että nostaisin perseeni ylös sohvalta ja lähtisin lenkille
3. pikkuveljeni nimi alkaa t:llä, ja hän joskus kysyi minulta "miksä aina syöt niin paljon, kun sulle kerran tulee niin huono olo siitä"

Ja nyt toivotaan että pystyn olemaan huomenna ja ensi viikolla syömättä!