I thought I never have to face it again

Luulin jo, että masennus olisi helpottanut. Mutta tajusin pari päivää sitten, kun äiti sanoi:"sä et enää jaksa huolehtia itsestäsi", että sehän on pahentunut? Ei kyllä toisaalta tunnu sille, en tunne oikein mitään muuta kuin ahdistusta. Toisaalta päähän on taas noussut sellaisia ajatuksia "kukaan ei välitä, ne haluaa eroon musta, ne on mun kanssa säälistä". Luulin jo jättäneeni ne ajatukset jonnekin menneisyyteen mutta here they come again.



              

 

 

 

Niinkuin jo äsken mainitsin, en oikein tunne muuta kun ahdistusta. En tiedä mistä se johtuu. Ja vielä kummallisempaa on, että haluan katsoa kauhuelokuvia. Olen aina inhonnut kauhuelokuvia, ne ovat liian pelottavia ja jäävät kummittelemaan mieleen päiviksi. Nyt nekään eivät tunnu missään, olen vain älyttömän väsynyt tyhjä kuori. Kuori hymyilee "kaikki on hyvin", mutta hymy ei pääse kuoren läpi, se ei paljasta mitä sisällä tapahtuu.

 

 

 

 

Tänään on ahdistanut tavallista enemmän. Johtuisiko siitä, että otin illalla Ketipinorin. Sen pitäisi auttaa ahdistukseen, mutta minulla vaikutus tuntuu olevan päinvastainen.

Otin pillerin sen takia, että pystyisin nukkumaan pidempään kuin klo 3:een aamulla, tulen todella väsyneeksi jo 25 mg annoksesta. No nukuin tietysti yön hyvin, mutta aamulla oli vielä väsynyt olo ja ehkä sen seurauksena tuli ahdistus. Toisin sanoen, olen tänään syönyt ihan liikaa. Onnistuinkin jopa pari päivää syömään vähän, vau:p

 

Vielä on tämä ilta aikaa hieman korjata asiaa ja käydä pyöräilemässä tai edes vähän kävelemässä. Huomenna on uusi päivä, jolloin voin syödä vähän ja liikkua paljon. Ärsyttävää muuten ajatella, että huomenna minä teen sitä ja tätä, mutta mitään ei saa aikaiseksi kumminkaan. Kun pitää tehdä nyt!

 



 

 

 

 

 

 

 

Tulipas paljon asiaa..